Retki Kalajoelle

 Hailuodon, Kempeleen ja Limingan yhteiskyyti Kalajoelle Jukuparkiin ja kiipeilykeskus Pakkaan starttasi kauniina kesäaamuna 20.6.2023 Oulunsalon lauttarannasta. Matkan varrelta otimme kyytiin Kempeleestä ja Limingasta muutamia lapsia ja nuoria ja näin saimme kasaan n. 30 innokasta retkeilijää.

Matka taittui nopeasti innokkaassa puheensorinassa ja eväitä napostellessa. Perille saavuttuamme Annukka ja Pirjo kävivät hakemassa meille rannekkeet ja näin pääsimme pitkän jonon ohi näppärästi sisälle Jukuparkiin. Aurinko paistoi, vesi lainehti ja hymyt ylsivät melkein korviin saakka. Nopeasti oli uikkarit vaihdettu päälle ja liukumäet ja muut vesitemppuradat kutsuivat innokkaita leikkijöitä luokseen.

Me tyydyimme syömään eväitä eräällä terassilla ja katselemaan ympärillemme. Syötyämme lähdimme tutkimaan, mitä kaikkea Jukuparkista löytyy altaiden lisäksi. Käveltyämme paikan ympäri, päädyimme ensimmäisenä testaamaan Minigolfausta. Niin kuin arvata saattaa, ensikertalaisilla se ei ihan putkeen mennyt, mutta hauskaa oli siitä huolimatta ja taisimmepa me yhdet holaritkin vetää. Saattaa olla että se pallo välillä lensi yli radan ja sitä sai sitten nolona toisten pelaajien jalkojen juurelta hakea, mutta sitäpä ei onneksi tarvitse kenenkään tietää!

Golfauksen jälkeen päätimme mennä polkuveneilemään. Tämäkään reissu ei ihan kommelluksitta sujunut, sillä laiturilta oli yllättävän vaikea päästä veneeseen ja kierroksen lopuksi veneestä pois, eikä meillä ohjaustaidotkaan tainneet olla ihan kunnossa. Vene ei kuitenkaan kaatunut, emmekä jääneet mihinkään jumiin, joten jälkeenpäin ajateltuna ihan hyvinhän se sitten varmaankin meni. Taas kerran hauskaa oli ja sehän se taitaa olla pääasia!

Tässä vaiheessa oli aika pysähtyä nauttimaan jäätelöitä ja päästä hetkeksi varjoon polttavan auringon alta. Suklaa-vanilja pehmikset maistuivat hyviltä, mutta niitä piti varjella tarkkaan, jotta lokit eivät veisi herkkujamme. Kun jätskit oli syöty, kaipasimme hetken lepoa. Alueella oli onneksi paljon lepotuoleja joihin pysähtyä ottamaan aurinkoa ja halutessaan pääsi myös varjoon vilvoittelemaan.

Aika kului kuin siivillä ja pian koitti kotiinlähdön aika. Lapset laskettiin ja pian kaikki olikin takaisin bussissa ja kotimatka saattoi alkaa. Bussi oli täynnä väsyneitä, mutta onnellisia lapsia ja märistä hiuksista huomasi, että retkestä oli nautittu täysin rinnoin!

-Kesätyöntekijät Helmi ja Venla